lauantai 25. tammikuuta 2014

Despite all my rage I am still just a rat in a cage


Tähän väliin pieni kierrättäjäsydämisen käsityöläisen ilonhihkaisu.

Kirpputorilta löytyi ihastuttavan kylläisen sininen pellavapala. Taisi olla pari kappaverhoa, mene tiedä noista aikuisten asioista, minä kuolasin vain materiaalia. Pellavakantisia kirjoja ja albumeita visioiden käpälöin kaunista kangasta ja... hei, siitähän näkyy päivänvalo läpi. Kehveli.





Jos tuollaisen liimaisi suoraan kirjankanteen, pursuaisi liima siitä läpi ja kaikki olisi pilalla. Se oli jopa niin harvaa, että normaali valkoinen taustauspaperikin näkyisi siitä läpi. Haahuillessani eräänä toisena päivänä rihkamakaupassa - jos pitää lämmitellä pakkaselta kaupungilla, se on joko rihkama- tai kirjakauppa - osui silmä värillisiin silkkipapereihin, naurettavalla kolikkohinnalla. Sininen, tietenkin!





En ole ennen kokeillut taustata silkkipaperilla, mutta muistelin sen olevan aivan validi vaihtoehto japaninpaperille. Emme kiinnitä tässä suurempaa huomiota siihen, että kierrättäjänä (lue: köyhä käsityöläinen) käytän useimmiten taustaamiseen Ikean hyllypaketeista jääneitä suojapapereita. Hys. Ette kuulleet tätä täältä. 




Siispä vehnäliisteri hellalle ja töihin. Kerron joku kerta täällä hyvän liisterireseptin. But it is not this day. Käytin 50/50-sekoitusta liisteriä ja Planatol BB-liimaa. Huolimatta raivostuttavista taitosrypyistä silkkipaperi käyttäytyi hyvin liisterihunnun saatuaan. Pellavapala tasaisesti silitellen kiinni paperiin. Suojapaperien väliin yöksi.




Olenko hyvä vai olivatko materiaalit erityisen anteeksiantavia - lopputulos on upea, toimiva, omatekoinen pellavakluutti. Pakahdun iloon tässä hetken. Moro.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti