Päätin värjätä ja muulla tavoin runnella kluuttia eli kirjansidontatekstiiliä kotikonstein.
Kluutti on sen verran historiallinen materiaali, että sen ärsyttävä nimi on vanhaa kunnon finglishiä: (book) cloth = klootti, kluutti. Jep jep. Kluutissa on se poikkeus muuhun joustamattomaan, tiheään kankaaseen, että siinä on ohut taustapaperi, mikä lisää värjäyshaastetta. Tässä muutamia tuloksia.
Kluutti, jota käytin projektissa, oli vaaleanharmaata Cyclusta. Mitä enemmän nestettä, sitä kiharammalle kluutti kiertyy, joten suosittelen kiinnittämään sen ennen värjäystä todella tiukasti. Itse käytin puristimia ja rautapainoja kokemuksen kerrottua, miten rullalle se menee. Thorin vasara olisi ollut tarpeen. Tai niittipyssy.
Kahvi ja tee tulivat ensimmäisenä mieleen - jos niillä värjätään paperia, miksei tekstiiliäkin. Köyhä artesaani kannattaa kierrätystä.
Teestä sai ankarimmillaankin (ja kun sanon ankara, tarkoitan juomakelvotonta tervaa) vain lievän beige-kellerryksen.
Kuvasta ei saa oikeaa käsitystä väristä, mutta muutoksen alkuperäiseen (keskellä) ja valkoiseen kuitenkin. Pahoittelen kuvia, tein suurimman osan työstä marraskuisina öinä.
Kahvi sen sijaan! Toimi kuin vesiväri. Kerroksittain ja aina välillä kuivattaen sai maukkaita, ruosteisia rajakuvioita ja vaaleanruskean sävyn. Bonuksena tuoksu, joka jäi.
Foliokulta ei kestänyt nestettä.
Taustapaperi kärsi tietenkin kosteudesta, enkä osaa arvailla pitkäaikaisia vaikutuksia saati esittää muita johtopäätöksiä, mutta olen päällystänyt kirjoja tällaisilla rutuista huolimatta, ja hyvin pysyvät.
Värilliset musteet ovat ihania, hehkuvia, värikylläisiä... ja hillittömän kalliita lutrata kirjankokoisiin kangaspaloihin. Testasin pienelle palalle mahdollisia tulevaisuuden projekteja varten. Tarttui vallan hyvin eikä kuivuttuaan päästänyt yhtään väriä.
Kangasväri, joka on tarkoitus pistää pyykkiin värjäyksen jälkeen, oli tietysti kokeiltava. Dylon, sademetsänvihreä. Kluutin tauspaperi lähtee irti, jos upotat sen kiehuvaan värisaaviin: älkää keittäkö kluuttia. Maalaamalla väri tarttui hyvin, mutta jäi paljon, paljon haaleammaksi, kuin kankaalle normaalivärjäyksellä. Siveltimellä on mahdoton saada aikaiseksi tasaista väripintaa, joten kuvioita, roiskeita, hauskaa epätasaista kannattaa hakea, ja pitää paketin väriä viitteellisenä. Korvasin pesun höyrysilitysraudalla, eikä väriä ole lähtenyt sormiin palan kuivuttua.
Ihailkaa ammattimaista hi-tech-kiinnitystä puupalikkaan.
Sitten ihan paras kokeilu: Kloriitti. Nuorena oli tapana tehdä sillä valkaisutuunauksia mm. paitoihin. Punainen Vienna-kluutti sieti myrkkyä hyvin, vaalennus oli vahva ja kuviot aika selkeitä. Testi oli ihan hutaisu, mutta potentiaalia on kunnon sunniteltuihinkin kuvioihin. Huuhtelin toiset palat viiden minuutin altistuksen jälkeen, verrokkipalanen (kuvassa ensimmäinen vasemmalla) lakkasi vaalentumasta itsekseen melko lähellä samaa tulosta. Yllättävintä: haju haihtui pian kokonaan.
Ei minkäänlaista käsitystä, haurastuttaako tällainen väkivalta tekstiiliä pidemmän ajan kuluessa, mutta kivalta näyttää, riittää minulle.
Tässä mallina, millaiselta rypistynyt kluutti näyttää kirjan päällä. Tämä on värjätty nestemäisillä vesiväreillä. Toimii, ei hankaloita sitomista mitenkään, ja kiharapinta on viehättävä ja luonteikas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti